Vanhat hyvät ajat

Näin joulun alla palaa lapsuusmuistot ihan mieleen.
Oli tapana kokoontua minne milloinkin. Joskus kylän akkoja ja ukkoja kokoontui meillekin pitämään joululahjavalvojaisia. Kakarat tietenkin hätistettiin toiseen huoneeseen "nukkumaan".

Mutta eihän silloin saattanut nukkua kun tupa oli täynnä väkeä ja varsinkin ukoilla juttu kääntyi melko usein kummituksiin.
Me mukulat sitten oltiin hiiren hiljaa naapurihuoneessa yrittäen kurkkia oven raosta, mitä "seuralaiset" touhusivat.

Aina välillä juttujen kiertyessä kummituksiin olimme ehkä vähän peloissammekin pimeässä huoneessa korvat höröllään ja hiukset hyvinkin pystyssä. Ei liene vaikeaa arvata, kuinka hyvin meitä nukutti!
Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa!

Nykyisin ei juuri enää kokoonnuta ja jos jotakin valvojaisten tapaista pidettäisiinkin, kummitukset kyllä sieltä tyystin puuttuvat. Vahinko!
Lähes kaikki jännitys on elämästä kadonnut!
Minulle ainakin jäi epäselväksi, ovatko ne kummitukset todellisia vaiko vain ukkojen jorinoita.
Muistaaksen ne kyllä melko vakavalla naamalla juttujaan kertoivat, mitä nyt pystyi ovenraosta näkemään ja kuulemaan.


*********************************************************************************



     - Keskiyöllä kummitus ilmestyi seinän läpi huoneeseen.
     - Ja ?
     - Minä painelin toisen seinän läpi ulos!