SIKAMAISTA
Edellisessä blogissani kerroin syitä sairastumiseeni.
Nyt aikomukseni on kertoa saamastani hoidosta ja tutkimuksista.
Tutkimusten alkuunpanijana oli työterveyshuolto ja tarkemmin sanottuna sen aivan tavanomainen rutiintarkastus.
Normaalien kyselyjen lisäksi otettiin verikokeita. Koska tutkintani oli työpäivän lopuksi, lähdin sen jälkeen kotiin.
En ollut vielä kunnolla päässyt edes kotiin saakka, kun laboratoriosta soittivat perään ja ilmoittivat, että nyt pitäisi tulla heti takaisin.
Arvasin jotakin hälyyttävää löydetyn ja sovimme uuden tutkinnan seuraavaksi aamuksi.
Taas otettin runsaasti verikokeita.
Tulokset nähtyään työterveyslääkäri passitti minut välittömästi sadan kilometrin päähän keskussairaalaan kysyen, menenkö ambulanssilla vaiko taksilla. No, loppumatkan meninkin sitten taksilla.
Lähettävä nuori työterveyslääkäri kertoi jo lähtiessä mikä minua odottaa. Keskussairaalassa asia vielä vahvistettiin. Taas otettin runsaasti verikokeita.
Veriarvojeni todettiin olevan pahasti pielessä.
Minulle juotettiin jotakin pahan makuista pulverilientä kaiken muun ohella.
Sitten vietiin leikkaussaliin, pantiin piikki selkäruotooni ja urologi tuli asentamaan katetria mahaani.
Varsin nopeasti tämän jälkeen alettiin valuttaa dialyysinestettä vatsakalvooni.
Kovin pitkään ei neste saanut vaikuttaa kun se jo vaihdettiin. Tätä tehtiin muutama kerta ennenkuin päästiin normaaliin rytmiin: neste mahassa neljä tuntia ja sitten vaihto uuteen.
Kipua ei tarvinnut kärsiä.
Tätä kesti sairaalassa viisi viikkoa ja sitten laitettin kotiin, vaihdot hoituvat painovoimaisena, ts. nestepussi (2,5 litraa) oli telineessä, josta hoitoneste valui mahaani kunhan ensin oli valutettu entiset pois mahasta. Ei kipuja!
Tätä tehtiin neljästi vuorokaudessa, neljän tunnin välein.
Pian minulle kerrottiin, että on olemassa ns. yökone, joka yön aikana voisi hoitaa vaihdot automaattisesti ja itse saisi nukkua.
Kiinnostuin asiasta ja niinpä sairaala hankki po. Koneen käyttööni
Pidin tästä hoitomuodosta tavattomasti. Vaihdot tulivat tehtyä yöllä nukkuessani ja päivät sain olla jokseenkin normaalisti.
Konekin toimi pääsääntöisesti melko hyvin.
Mutta ei hyvää mahan täydeltä.
Noin viiden hoitovuoden jälkeen katetri tukkeutui ja nesteen virtaus sisään tai ulos loppui. Lääkärini kertoi, että vatsakalvo, jonka läpi dialyysi taahtui (muistaakseni osmoosin avulla) oli lopettanut toimintansa.
Oli siirryttävä hemodialyysiin, joka tapahtuu verta juoksuttamalla useampaan kertaan suodattimen läpi. Hoitokerta kestää neljä tuntia joka toinen päivä keskussairaalassa.
Kyselin lääkäriltä, eikö ole mitään muuta mahdollisuutta hoitooni.
Hän kerto, että onhan nyt toki. Pitää päästä munuaisen vaihtoon, mutta jono sinne on pitkä ja vaihto-osia huonosti saatavana. Ja ainoa vaihtopaikka Suomessa on Helsinki.
Minut lähetettiin kuitenkin Tampereelle tutkimuksiin soveltuisiko verisuoneni tällaiseen.
Ranteesta ujutettiin pieni ”kamera” verisuonia pitkin sydämeen. Kaikki näytti olevan kunnossa mahdollista vaihtoa varten.
Mutta sitten nousi taas tie pystyyn. Helsinki ilmoitti, että he eivät vaihda munuaisia porsaille.
Painoni oli n. 25 kg liian korkea, eli olin siis melko täydellinen sika!
Ei muuta kuin valmistelemaan hemodialyysiä.
Sitä varten avattiin ranteen verisuonet ja liitettiin uudella tavalla. Työ tehtiin paikallispuudutuksessa.
Odotteluajaksi eräs ”puoskari” tuli asentamaan väliaikaiset letkut kaulaani väliaikaista dialyysiä varten.
Eikä ollut löytää solisluun alta tarvittavia suonia. Puudutusainetta taisi kulua lähes puoli litraa ennenkuin homma onnistui. Ja silloinkin suoraan kaulasuoniin.
Tänään sitten otettiin ensimmäisen kerran ”teos” käyttöön.
Nyt homma onnistui yllättävänkin helposti! Vaikka käsivarteen jouduttiin laittamaan kaksi sukkapuikon kokoista neulaa!
Ja huomenissa käyn otattamassa kaulalta ”putket” pois ja siirrytään sitten ”normaaliin” toimintaan.
Kokonaisuudessaan oli kipuineen kaikkineen varsin mielenkiintoinen toimenpide!
Suosittelen!
Tätä nyt sitten riittää niin pitkään kuin on elonpäiviä!
Jos jota kuta jäi vielä jokin kaivelemaan, yritän parhaani mukaan vastata mahdollisiin kysymyksiinne.
Terveisin
vajaa pakkaus
No voi hyvänen aika! Onpa siinäkin ollut kestämistä!
VastaaPoistaMinkä ne sanoivat syyksi siihen etteivät tee vaihtoa ylipainoisille? Ilmeisesti joku riskitekijä mutta mikä? Eivätkö uskalla nukuttaa...? Minua kiinnostaa kovasti.
Eikö painon pudotus onnistuisi jotta pääsisi vaihtojonoon? Ja pitäisikö tosiaankin pudottaa tuo 25 kg, eikö vähempi riittäisi?
Tiedän ettei painon pudotus ole helppoa, olenhan itsekin vielä ylipainoinen, vaikka olen pudottanut tänä vuonna noin 20 kg - suurimman osan sen jälkeen kun heitin ukkoni ulos.
Ei se ole ollut helppoa. Ei ole enää paljon pudotettavaa, mutta teen sen hitaasti, niin ehkä pudotus on pysyvä. Päämäärä on ensi kesä.
Tässä tuli monta kysymystä mutta kannustit kysymään joten rohkenen nyt sitten kysellä! :D
Hyvää päivän jatkoa sinulle ja mukavaa viikonloppua! Ja tsemppiä!
No olipas kertomus, jännitystä mahantäydeltä. Toivon hyvää vointia Sinulle!
VastaaPoistaEipä leikkaajan paljoa tarvitse päätöksiään perustella kun on riskittömämpiäkin operoitavia!
VastaaPoistaEräänä riskitekijänä tuotiin esille, että on hyvin mahdollista ettei enää herää nukutuksesta.
Kun on tarpeeksi ikää, riskitkin lisääntyvät.
Eipä silti, olen tässä tuumaillut etten taitaisi edes mokomaan operaatioon suostuakaan!
Vointini on tällä hetkellä siedettävän hyvä ja jos se säilyy tuollaisena olen valmis hyväksymään osaltaan menetetyn vapauden.
Ja loppujen lopuksi, jos haluaisin vähän matkustella, siihen avautuisi hoitojen väliin 1-2 päivää, enemmänkin jos varaisin matkakohteesta tarvittavat hoidot. Sekin on kuulemma mahdollista!
Ja ilokseni olen nyt jo huomannut tämän uuden hoidon laskevan painoani, nyt jo lähes 10 kg!
Ja peequu, kiitän myötätunnostasi! Ei tämä jännityskertomus varmaankaan vielä tähän päättynyt.
Hyvät voinnit myös Sinulle!
No hyvä että olosi tuntuu nyt siedettävältä, ja painokin laskenut! Toivon että kaikki jatkuukin hyvissä merkeissä!
VastaaPoistaKaikkea hyvää,vointia ja iloa ,elämääsi!Sairauden kanssa voi elää,kuten olet osoittanut ja säilyttää positiivisen elämänasenteen.:)
VastaaPoista