lauantai 15. tammikuuta 2011

Vanhan isännän näkemys

-Takalan vanhaemäntä Senja makasi kuolinvuoteellaan. Oli laitettu jo renki hakemaan pappia mummun luokse. Pikkutenavat pitivät kuitenkin tuvassa sellaista mekastusta, ettei kuoleva saanut sen siunaamaa rauhaa. Hän vääntäytyi sängystä, kouraisi pitkän leipälapion ja lähti hätyyttämään kakaroita pihalle.
   Porstuassa hän törmäsi pappiin, joka säikähti pahan kerran ja änkytti:
   - E-eikös teidän pitäisi olla kovasti sa-sairaana?-

   -Pitäisi. Mutta kun noilta saatanoilta ei saa edes sairastaa!-

   Kirkonmies istuutui penkille ja sanoi, että Senja oli niin paljon elämässään nähnyt, että puri nyt vain hammasta ja koetti kestää.

   - Mitä perkelettä minä puren? Kun on molemmat hampaatkin yläleuassa.


   Senja sitten kuoli ja hautajaisia järjestettiin. Pappi saatui taloon uudestaan, sillä kertaa lohduttamaan leski-isäntää:   - Siellä se Senja-emäntä ja enkelit kilvan lauleskelevat ja soittelevat taivaan ilossa.

   - Laulelevat, laulelevat, vanha isäntä tuumasi värittömään tapaansa.
   - Mutta vain niin kauan, kun oppivat tuntemaan hänet.
   Kun ruumista sitten vietiin surusaatossa hautausmaalle, tien varteen sattui naapurikylän eukko, joka ei ollut kuullutkaan  Senjan kuolleen.   - Ja kuka meistä on päässyt ikuiseen lepoon? hän kysyi hurskaasti ja risti kätensä.

   - Minä, vanha isäntä rykäisi.

   - No mutta, ihan totta, eukko loukkaantui.   - kuka on kuollut?

   - Kai se on tuo, joka tuolla arkussa makaa.


(Nauru päivässä )
  

1 kommentti: