tiistai 30. marraskuuta 2010

Olisiko huumorille sijaa?

Lounais-Suomessa käytiin taannoin seuraava vuoropuhelu, jossa vaimo kertoi seuraavaa:

     - Eile ehtol munt ol kutsuttu viättämä muijaporukas iltta. Mää lupasi miähellen, et mää tulen kotti 
enne pualtyät. "Mää luppa."
     No, tunnik kulusiva ja siiterii meni alas vissi vähä liijanki hyvi.
     Kolmelt aamuyäst, kännis ku käki, mää lährin kottim päite. Juur ku mä pääsi ovest sisäl, nii etese käkikello kukkus kol kertta. Mää tajusisamal hetkel, et ukko varmaste heräs ja mää ku nerokas naine ole, ni mää keksisi kukku yhreksän kertta lissä.
     - Mää oli oikke ylppiä itestän, ku mää keksisi nii nerokka ajatukse ja viäl tukka iha täyn. Nyy ei ukko huamannu varmaste yhtikäs mittä.
     - Seuraaval aamul mun ukko kysys et mihi aikka mää tulin kotti ja mää kertosi, et kahrelttoist, eikä ukko ollu ollenka epäluulose olone. Voi noit miähi.
     Mies kertto seuraavaa:
     - Tiäratteks tee, misä myyrä käkikelloi? Mee tarvittais uus.
     - Viime yä see kukkus kol kertta. Sej jälkke se sanos "Voi vittu!" ja kukkus nel ketta lissä. Sit see selvittel kurkkutas ja kukkus sej jälkke viäl kol kertta lissä, kikatti ja lopuks piaras.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Toimintakokeilua

Hei ystävät!

PC:ni oli korjauksessa ja viimeinkin se taas tavallaan toimii. Vahinko vaan, että lähes kaikki yhteyden ottamiseen tarvittavat tiedot katosivat sillä reisulla.
Toiminta ei ole enää samanlaista kun oli ennen koneen särkymistä.

Niinpä laitan nyt aivan kokeilumielessä vähän tekstiä kokeillakseni nykyistä toimintaa.
Olisi kivaa jos joku viitsisi jollakin tavalla antaa palautetta ihan vaan kommentin muodossa.


************************************************************************************


 Rouvalta sammui auto valoristeykseen. Valot vaihtuivat, mutta auto ei suostunut käynnistymään, vaikka nainen kuinka yritti.
Vähän ajan kuluttua nousi hänen perässään olevasta autosta mies, joka asteli auton viereen ja kysyi rouvalta tämän veivatessa ikkunaa auki:
     - Onkohan nyt niin, ettei mikään valoista miellytä rouvaa?


Poliisi pystäyttää kuorma-auton ja nuhtelee kuskia siitä, että lasti tippuu huonon sidonnan vuoksi pitkin tietä. Kuski käskee poliisin mennä kiusaamaan oikeita rosvoja ja jättämään rehelliset työmiehet rauhaa,. Poliisit pitävät kuitenkin päänsä ja kirjoittavat sakot. Kuski ei sakkoja hyväksy, joten lopulta päädytään käräjille. Käräjäsalissa kuormurikuski aloittaa selityksensä:
     - Olin hiekoittamassa tietä ...



Juuri ajokortin saanut pojan kloppi suhautti tutkaan reipasta ylinopeutta. Auton pysäytettyään poliisi rupesi ripittämään poikaa:
     - Osaatko sä nulikka ollenkaan liikennesääntöjä!
Poika vastasi:
     - Joo, kuinka voin olla avuksi?




Pikkupoika oli isänsä kanssa autoajelulla. Kun he palasivat kotiin, äiti kysyi lapselta:
     - No ketä näitte matkalla?
     - Kolme kusipäätä, viisi idioottia ja neljä homoa!




Tarzan oli maailman ensimmäinen rekkakuski: Aina samat vaatteet, ei koskaan rahaa ja kanssakulkijat pelkkiä apinoita.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Menee yli mun ymmärryksen

Heipat, hyvät ystävät!

Taisin jo jollekin viestittää, että PC:ni oli korjattavana ja sillä reisulla onnistuivat kadottamaan mm. kirjanmerkkitietoni.
No, en ole vieläkään niitä onnistunut firefoxista löytämään.

Sen sijaan osa niistä, musiikkia lukuunottamatta, oli siirtynyt Netscapeen, joten aivan kaikkea ei sentään menetetty. Ihmetyttää vaan, mikä oli ne voinut sinne siirtää?

*************************************************************************************

Ja näin viikonvaihteeksi viimeisintä tutkimustietoa:

Pitkällisten kliinisten kokeiden jälkeen Julkun  tiedetoimitukselle on kirkastunut yllättävä tosiseikka, jota konventionaalinen tiede ei ole vielä havainnut. Nimittäin: humalatila lisää painovoimaa.
Tämän yllättävän ilmiön olemme omakohtaisesti kokeneet ja varmuuden saamiseksi yhä uudelleen ja uudelleen kokeen toistaneet.
Tulos on ollut aina vääjäämättä sama.

      Juotaessa viinaa se nousee päähän ja aiheuttaa humalan. Humala puolestaan kaareuttaa meitä ympäröivää aika-avaruusjatkumoa niin, että maapallon painovoimakenttään syntyy paikallinen poikkeama. Jaloillaan pysyminen vaikeutuu voimakkaassa humalassa ja kun tietty raja-arvo on ylitetty käy kahdella jalalla seisominen mahdottomaksi. Tällöin ihminen on pakotettu asettumaan nelinkontin jaksaakseen vastustaa kasvanutta gravitaatiota. Onpa havaittu tapauksia joissa uhri on joutunut makaamaan rähmällään lattialla pystymättä lainkaan  liikkumaan. Paikallinen painovoima voi tällöin saavuttaa jopa 4-5 G:n arvon. Samoin jos uhri vahingossa laittaa päänsä vatsalaukun painopisteen alapuolelle, niin lisääntynyt painovoima vetää vatsan sisällön lattialle. On selvää etteivät ihmisen kurkkulihakset pysty vastustamaan tällaista vetovoimaa.

     Tämä ilmiö selittää myös sen, miksi isot matkustajakoneet laskeutuessaan kentälle tulevat perä alempana maahan. Tämä johtuu siitä, että koneen takaosassa matkustajat ovat koko lennon ajan kitanneet verovapaata viinaa, kun taas koneen nokassa oleva miehistö on vesiselvä. Näin aiheutuu painopisteen siirtymä ja koneen peräosan suhteellinen painonnousu. Huomattavaa on myös se, että humalaisen pilotin pudotessa koneineen kone nimenomaan syöksyy kohti maata nokka edellä.

     Huom: Viina sinällään ei tietenkään aiheuta painovoiman lisäystä, vaan pikemminkin päinvastoin. Jokainenhan lienee huomannut, kuinka iloisen kevyesti viikonloppuviinat pystyy kantamaan ulos Alkosta.

(ISBN:  978-952-220-272-7)
 

perjantai 26. marraskuuta 2010

Vanhat hyvät ajat

Näin joulun alla palaa lapsuusmuistot ihan mieleen.
Oli tapana kokoontua minne milloinkin. Joskus kylän akkoja ja ukkoja kokoontui meillekin pitämään joululahjavalvojaisia. Kakarat tietenkin hätistettiin toiseen huoneeseen "nukkumaan".

Mutta eihän silloin saattanut nukkua kun tupa oli täynnä väkeä ja varsinkin ukoilla juttu kääntyi melko usein kummituksiin.
Me mukulat sitten oltiin hiiren hiljaa naapurihuoneessa yrittäen kurkkia oven raosta, mitä "seuralaiset" touhusivat.

Aina välillä juttujen kiertyessä kummituksiin olimme ehkä vähän peloissammekin pimeässä huoneessa korvat höröllään ja hiukset hyvinkin pystyssä. Ei liene vaikeaa arvata, kuinka hyvin meitä nukutti!
Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa!

Nykyisin ei juuri enää kokoonnuta ja jos jotakin valvojaisten tapaista pidettäisiinkin, kummitukset kyllä sieltä tyystin puuttuvat. Vahinko!
Lähes kaikki jännitys on elämästä kadonnut!
Minulle ainakin jäi epäselväksi, ovatko ne kummitukset todellisia vaiko vain ukkojen jorinoita.
Muistaaksen ne kyllä melko vakavalla naamalla juttujaan kertoivat, mitä nyt pystyi ovenraosta näkemään ja kuulemaan.


*********************************************************************************



     - Keskiyöllä kummitus ilmestyi seinän läpi huoneeseen.
     - Ja ?
     - Minä painelin toisen seinän läpi ulos!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Terveisiä rakkaalta naapuriltamme

Pienviljelija kuuli keskustelua navetasta, jossa hän luuli tyttärensä olevan yksin.
   - Maija, kuka on siellä kanssasi, pienviljelijä kysyy.
   - Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja, tytär vastasi.
   - Maija, isä karjaisi. Tule heti ulos ja tuo lehmä tullessasi!



****************************************************************

Paikkakunnan vakaumuksellinen vanhan ajan kommunisti sairastui vakavasti, mutta parani.
Heti sen jälkeen hän liittyi kristillisiin.
     - Olen iloinen, että vihdoinkin näit valon, kristillisten piirisihteeri sanoi.
     - En minä nähnyt valoa, vanha kommunisti tunnusti. Minä tunsin kuumuuden.


****************************************************************

Sanelma Vuorre, joka opastaa kaikkia hyvään käytökseen halusivat nämä tai ei,
kysyi aikoinaan presidentti Martti Ahtisaarelta:
     - Herra presidentti, onko mielestänne korrektimpaa juoda olutta lasista vai pullon suusta?
     - Tietysti pullon suusta. Silloinhan on koko ajan pakko pitää kiinni etiketistä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Ei liity mitenkään ruoan laittoon, mutta tuppaa silti keittämään!

Hei ystävät!

Kuten jo aiemmin kerroin, jouduin sitten munuaissairauteni vuoksi vaihtamaan PD- dialyysin HEMO-dialyysiin.
Eipä siinä mitään, mitä nyt työnnetään pari paksua neulaa käsivarteen ja kiltisti odotetaan neljä tuntia ajan kulumista. No, sen vielä jotenkin ehkä kestäisi.

Mutta kun pienessä ja hyvin ahtaassa 6-hengen huoneessa on kaksi televisiota siten sijoitettuna, että vain kaksi henkilöä voi niitä joten kuten katsella.
Tietenkin nämä kaksi onnellista on rohmunnut kaukosäätimet itselleen ja kumpikin katselee omaa kanavaansa suurella äänen voimakkuudella. Kuvioon kuuluu tietenkin jatkuva pomppoilu kanavalta toiselle!
Itse en koko TV-toosaa huonoine ohjelmineen kaipaisi, mutta ihmettelen sitä, että keskussairaala ei halua turvata potilaan hoitorauhaa omine kuulokkeineen, jolloin ei häirittäisi niitä, jotka eivät moisesta välitä!
Itselläni on pieni kuulokeradio enkä takuulla pysty sillä ketään häiritsemään vaikka kuinka kovaa kuuntelisin!

Tuntuu vain paine nousevan pienessä "painekattilassani"!


**************************************************************************

Hirviporukka oli metsästämässä tässä menneenä syksynä. Vähän siinä alkoholiakin otettiin.
 No kuinka ollakaan sattui vahingonlaukaus ja yksi metsästäjistä kaatui maahan pitkin pituuttaan.
Sitä sitten pari selvintä kaveria lähti kuljettamaan sairaalaan muiden jäädessä nuotiolle odottamaan...
Kului tunti ja toinenkin ja vihdoin kaverukset palasivat sairaalasta ilman metsästäjätoveriaan.
Muut tietenkin ihmettelivät ammutun kohtaloa, jolloin toinen kertoi lääkärin sanoneen:
    - Ei se siihen ampumiseen olisi kuollut, mutta suolistaminen oli liikaa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Tiesittekö?

Miksi presidentti Tarja Halosen vaatteet ovat yleensä kirjavia ja oudon värisiä?
     - Hänen mielestään on rasismia, jos valkoinen, musta ja värillinen pyykki pestään erikseen.


     *********************************************************************

Firmassa oli blondi toimistohommissa. Kaikki ei johtajan mielestä mennyt oikein nuottien mukaan, jolloin hän ärähti blondille:
     - Mitäs oikein törttöilet! Ovatko aivosi valahtaneet jalkoväliisi?
Seuraavana aamuna blondi soittaa pomolleen:
     - En voi nyt tulla töihin. Minulla on aivoverenvuoto!

lauantai 20. marraskuuta 2010

Vaikea asiakas

Kauppamatkustaja yritti myydä Tarja Haloselle matkalaukun.
     - Presidenttinä te joudutte matkustamaan paljon ja tähän laukkuun mahtuvat hyvin teidän vaatteenne, myyjä selitti.
     - Pitääkö minun sitten matkustaa alastomana, Halonen ällisteli.

torstai 18. marraskuuta 2010

HYI, MIKÄ KAUHIA LEMU !

Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkkuihin. Toinesena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan tavaransa.
Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilän valossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puolikiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.

Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikiseen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaariin kastettuja ja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.
Kun mies palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta.
Ajan kuluessa, pikku hiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle.
Aikanaan paikalle tilattiin myös tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut.
Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.

Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen.

Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväki. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.
Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tintimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin.
Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.
Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä järjesti paperit kuntoon tunnin kuluessa.
Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta... mukaan lukien verhotangot!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

POHOJALAASIA TOTUUKSIA

- Kaikki on katunu jokka Nurmoosta on lähteny, ja nekin jokka on takaasin tullu.

- En minäkään oo täydellinen, multa puuttuu heikkouret!

- Mikä miäs se sellaanen on, kun jo kaharen pullon jäläkeen haparoottoo?

- Niin teherähän ku isäntä sanoo eikä niinku hyvä tulis!

- Kyllä maakunta maksaa sen mitä polle aitaa kaataa.

- Vituttaa niin nottei veri kiärrä.

- Kyllä se köyhiä vituttaa, mutta ei se meitä koske!

- Kerran luulin notta olin vääräs, mutta  sitten huomasinkin notta erehryyn.

- Emännällä ei ollu ku vittu ja virsikirja talohon tulles ja molemmat on kakarat repiny .

- Onhan se isoo ja varmahan kallis, mutta pitääkö sen olla noon saatanan mautoon!

- Niin mukava että eppäilyttää.

Pohjalaismies hevosestaan naapurille, joka sanoi hevosta kiukkuseksi:" Ei se mikään kiukkuinen ole, mutta köyhille se vähän niuhoo."

- Miäs on ku velliä pussis vaikka seljäs lukoo notta Virkiä.

- Turha siton yrittää olla nyrryystä, kun kerran on komiahenkinen.

- Kaikkehen tottuu, paitti puukkoon seljäs ja siihenki tottuu, jos makaa vattallansa.

- Mikä ristus ny o, ku ei aharista?

- Hyvää yritetähän mutta primaa pakkaa tulemahan!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kotipaikkakin voi leimata joitakin asukkaita

Turussa oli kaunis kevätaamu. Linnut lauloivat, aurinko paistoi ja ihmiset olivat iloisella mielellä. Omakotialueella poika pompotti palloa jalkakäytävällä. Sattumalta hän vilkaisi erääseen kadun viereen pysäköityyn autoon. Pallo karkasi kädestä ja poika juoksi kotiin.
-Isä, isä, tuolla autossa setä ja täti rakastelee!
Isä vastaa:
-Poikani, Turussa on kevät; linnut laulavat, aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisella mielellä. On luonnollista, että jotkut saattavat jopa rakastella
. - Mutta se täti on kuollut.
Isä ryntää pihalle katsomaan autoon ja tarkastamaan tilanteen. Yhtä nopeasti hän ryntää puhelimeen.
- Haloo, onko poliisi? Täällä minun taloni edessä pariskunta rakastelee autossa!
Poliisi vastaa:
-Turussa on kevät, linnut laulavat, aurinko paistaa. On ihan luonnollista, että jorkut saattavat rakastella.
- Mutta kun se nainen on kuollut!
Puhelimesta ei kuulu enää mitään, vaan kohta alkaa kuulua poliisiauton sireeni. Poliisiautosta hyppää kaksi konstaapelia ja he syöksyvät tuijottamaan pysäköityyn autoon. Kalpeana toinen heistä koputtaa pampulla auton ikkunaan:
- Mitä siellä oikein tapahtuu?
Mies avaa ikkunan vaivoin jatkaen hommiaan.
- Turussa on kevät, linnut laulavat, aurinko paistaa. On luonnollista, että saattaa tehdä mieli rakastella.
- Mutta tuo nainenhan on kuollut.
- Ei se ole kuollut. Se on Tampereelta.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Älkää nyt vaatiko isältä liikoja

Eräs isä tuli lääkärin vastaanotolle, kun toinen kiveksistä oli mennyt mustaksi. Lääkäri tutki potilasta ja sanoi,
että kuolioonhan se on menossa. Se on  pakko poistaa. Ja niin tehtiin.
     Sama potilas joutui turvautumaan uudelleen lääkäriin kahden viikon kuluttua, kun nyt puolestaan toinen kives oli ihan sini-musta. Lääkäri totesi heti, että se on kirurgisesti poistettava; kuolioonhan se on menossa. Ja niin tehtiin. Potilas ajatteli, että hyvä jos tällä selvitään, mutta perheen perustaminen jälkikasvun toisossa oli mennyt. Onneksi jäi vielä tuo miehisyyden lippulaiva.
      Mutta niin vain kävi, että lippulaivakin veti siniseksi ja taas kävi matka lääkärin luokse. Lääkäri totesi, että se on heti leikkaamalla poistettava. Ja niin tehtiin. Nyt koko miehisyys oli menetetty. Tästä potilas meinasi masentua ja lääkäri ymmärsi, mistä kenkä puristi. Hän asensi paksun ja melko pitkän pätkän kirkasta vesijohtoputkea siihen amptoituun kohtaan ja farkut jalassa ulkoa päin asiaa tarkasteltaessa tilanne näytti tosi hyvältä.
     Mutta parin viikon kuluttua tämä tekopenis oli muuttunut taas mustaksi. Ei kun uudestaan lääkäriin. Lääkäri katsoi tummanpuhuvaa tekopenistä ja totesi:
      -...toisaalta, tätä minä vähän epäilinkin. Ne, on nuo farkut, jotka värjäävät.

torstai 11. marraskuuta 2010

Jatkoa vajaan pakkauksen pakkaamisesta



SIKAMAISTA


Edellisessä blogissani kerroin syitä sairastumiseeni.

Nyt aikomukseni on kertoa saamastani hoidosta ja tutkimuksista.

Tutkimusten alkuunpanijana oli työterveyshuolto ja tarkemmin sanottuna sen aivan tavanomainen rutiintarkastus.
Normaalien kyselyjen lisäksi otettiin verikokeita. Koska tutkintani oli työpäivän lopuksi, lähdin sen jälkeen kotiin.

En ollut vielä kunnolla päässyt edes kotiin saakka, kun laboratoriosta soittivat perään ja ilmoittivat, että nyt pitäisi tulla heti takaisin.
Arvasin jotakin hälyyttävää löydetyn ja sovimme uuden tutkinnan seuraavaksi aamuksi.

Taas otettin runsaasti verikokeita.
Tulokset nähtyään työterveyslääkäri passitti minut välittömästi sadan kilometrin päähän keskussairaalaan kysyen, menenkö ambulanssilla vaiko taksilla. No, loppumatkan meninkin sitten taksilla.

Lähettävä nuori työterveyslääkäri kertoi jo lähtiessä mikä minua odottaa. Keskussairaalassa asia vielä vahvistettiin. Taas otettin runsaasti verikokeita.

Veriarvojeni todettiin olevan pahasti pielessä.
Minulle juotettiin jotakin pahan makuista pulverilientä kaiken muun ohella.
Sitten vietiin leikkaussaliin, pantiin piikki selkäruotooni ja urologi tuli asentamaan katetria mahaani.
Varsin nopeasti tämän jälkeen alettiin valuttaa dialyysinestettä vatsakalvooni.
Kovin pitkään ei neste saanut vaikuttaa kun se jo vaihdettiin. Tätä tehtiin muutama kerta ennenkuin päästiin normaaliin rytmiin: neste mahassa neljä tuntia ja sitten vaihto uuteen.
Kipua ei tarvinnut kärsiä.

Tätä kesti sairaalassa viisi viikkoa ja sitten laitettin kotiin, vaihdot hoituvat painovoimaisena, ts. nestepussi (2,5 litraa) oli telineessä, josta hoitoneste valui mahaani kunhan ensin oli valutettu entiset pois mahasta. Ei kipuja!
Tätä tehtiin neljästi vuorokaudessa, neljän tunnin välein.

Pian minulle kerrottiin, että on olemassa ns. yökone, joka yön aikana voisi hoitaa vaihdot automaattisesti ja itse saisi nukkua.
Kiinnostuin asiasta ja niinpä sairaala hankki po. Koneen käyttööni

Pidin tästä hoitomuodosta tavattomasti. Vaihdot tulivat tehtyä yöllä nukkuessani ja päivät sain olla jokseenkin normaalisti.
Konekin toimi pääsääntöisesti melko hyvin.

Mutta ei hyvää mahan täydeltä.
Noin viiden hoitovuoden jälkeen katetri tukkeutui ja nesteen virtaus sisään tai ulos loppui. Lääkärini kertoi, että vatsakalvo, jonka läpi dialyysi taahtui (muistaakseni osmoosin avulla) oli lopettanut toimintansa.
Oli siirryttävä hemodialyysiin, joka tapahtuu verta juoksuttamalla useampaan kertaan suodattimen läpi. Hoitokerta kestää neljä tuntia joka toinen päivä keskussairaalassa.

Kyselin lääkäriltä, eikö ole mitään muuta mahdollisuutta hoitooni.

Hän kerto, että onhan nyt toki. Pitää päästä munuaisen vaihtoon, mutta jono sinne on pitkä ja vaihto-osia huonosti saatavana. Ja ainoa vaihtopaikka Suomessa on Helsinki.

Minut lähetettiin kuitenkin Tampereelle tutkimuksiin soveltuisiko verisuoneni tällaiseen.
Ranteesta ujutettiin pieni ”kamera” verisuonia pitkin sydämeen. Kaikki näytti olevan kunnossa mahdollista vaihtoa varten.

Mutta sitten nousi taas tie pystyyn. Helsinki ilmoitti, että he eivät vaihda munuaisia porsaille.
Painoni oli n. 25 kg liian korkea, eli olin siis melko täydellinen sika!

Ei muuta kuin valmistelemaan hemodialyysiä.
Sitä varten avattiin ranteen verisuonet ja liitettiin uudella tavalla. Työ tehtiin paikallispuudutuksessa.

Odotteluajaksi eräs ”puoskari” tuli asentamaan väliaikaiset letkut kaulaani väliaikaista dialyysiä varten.
Eikä ollut löytää solisluun alta tarvittavia suonia. Puudutusainetta taisi kulua lähes puoli litraa ennenkuin homma onnistui. Ja silloinkin suoraan kaulasuoniin.

Tänään sitten otettiin ensimmäisen kerran ”teos” käyttöön.

Nyt homma onnistui yllättävänkin helposti! Vaikka käsivarteen jouduttiin laittamaan kaksi sukkapuikon kokoista neulaa!

Ja huomenissa käyn otattamassa kaulalta ”putket” pois ja siirrytään sitten ”normaaliin” toimintaan.

Kokonaisuudessaan oli kipuineen kaikkineen varsin mielenkiintoinen toimenpide!

Suosittelen!


Tätä nyt sitten riittää niin pitkään kuin on elonpäiviä!

Jos jota kuta jäi vielä jokin kaivelemaan, yritän parhaani mukaan vastata mahdollisiin kysymyksiinne.


Terveisin

vajaa pakkaus

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

VAROKAA

sunnuntaina 7. marraskuuta 2010

VAROKAA



VAROITUKSEKSI MUILLE


Kerron tässä nyt oman sairauteni kehittymisestä, jotta tunnistaisitte merkit ja osaisitte varoa tilannetta omalla kohdallanne.

Elin vuosikymmeniä täysin perusterveenä sairastamatta edes kunnon flunssaa.
Opetustöihin siirryttyäni sain kohdata useampaankin kertaan kunnon työstressin, joka lopulta johti 2.luokan diabetekseen ja hetken päästä parantumattomaan munuaisten vajaatoimintaan.

Aluksi sain murheekseni erään kunnan ”pampun” pojan, jonka kotikasvatus oli hieman epäonnistunut.
Kaveri oli melko hyökkäävä luokkatovereitaan kohtaan ja tämä tietenkin koettiin kiusaamiseksi.
Tehtäviini kuului silloin järjestyksen palauttaminen.

Pahaksi onneksi silloin vallitsi tuo oppilaitosneuvostovouhotus, jonka ylijumala oli ammattikasvatushallitus (AKH).

Pojan tekosten vuoksi pidettiin useita neuvoston kokouksia ja annettiin jopa kahdesti erottamisvaroitus.
Lopulta päädyttiin sitten määräaikaiseen erottamiseenkin, mutta tämä valistunut kunnan pamppu valitti AKH:lle, joka näki vain muotoseikat eikä ollenkaan syitä toimenpiteeseen. Erottamispäätös siis kumottiin.

Ei mennyt enää pitkään, kun jouduttiin soittamaan poliisit pojan minulle osoittaman tappouhkauksen vuoksi.
Pari viikkoa tutkimushoidossa ja jälleen takaisin kouluun kaikkien ”iloksi”!


Pian tämän jälkeen yhteiskunnan varojen puutteessa koko koulu lopetettiin. Edessä oli uuden työpaikan etsiminen.
Em. kunnan pampun aktiivisuuden vuoksi oli maineeni onnistuttu jo mustaamaan ja oli vaikeuksia saada uutta työtä.

Viimein onnistuin pääsemään naapurikaupunkiin toiseen kouluun. Olin ehkä hieman vaikea pala ohitettavaksi, koska olin hankkinut opettajan pätevyyden. Mahdollisimman pitkään kuitenkin valintaani venytettiin!

Työhöntulotarkastuksessa todettiin diabetekseni ja minulle määrättiin joukko pillereitä sairauteen.

Muutaman vuoden opetustyötä hoidettuani sain taas kohtalokseni erää toisen kunnanjohtajan pojan, joka oli ressukka sellainen hissukka ketä kaikki häntä kiusasivat.

Taikka, en oikeastaan saanut häntä, vaan otin ihan oma-aloitteisesti pojan hoiviini syystä, että hän olisi muuten joutunut aivan uuden, juuri taloon tullen opettajan alaisuuteen.
Poika oli joutunut erään välitunnin aikana kavereiden kanssa ”painiotteluun” ja hänen paitansa oli vähän repeytynyt.
Aloin hoitaa tapauksen tutkintaa. Mutta nyt oli muu kotiväki takajaloillaan ja uhkasi jo koko koulua ja rehtoria oikeustoimin.

Taas tarvittiin monenmoista selvittelyä ja kirjoittelua yhteen jos toiseenkin suuntaan!

Sitten eräs opettajistamme vaihtoi työnantajaa ja sain häneltä ”perinnöksi” erään laajan työkohteen, jota oli jo oppilastyönä aloitettu, mutta kaikki tarvittavat merkinnät oli tekemättä.
Koska minulle oli sälytetty sekä teorian opetusta toiselle luokalle että työn opetusta vanhemmalle luokalle, oli työpäiväni jaettu osiin. Toinen osa koululla, toinen parinkymmenen kilometrin päässä em. työkohteessa, tietenkin luokallinen oppilaita mukanani.

Monien tekemättömien töiden vuoksi jouduin ilmoittamaan, että en pysty sekä selviämään näitä tekemättömiä töitä että hoitamaan uusia töitä vielä vajavaisten suunnitelmienkin pohjalta.
Aikaa oli tarjolla vain muutama tunti kolmena päivänä viikossa.

No, sain apua ja viimein kohde valmistui joten kuten.
Tietenkin rehtorimme piti minua osaamattomana ilman omaa syytäni. Ei hän minulle mitään tuollaista suoraan sanonut, mutta opettajatovereiden kertomana johtokunnan kokouksissa oli tuonut kantansa esille.

Sitten jouduin taas kerran aivan rutiinityöterveystarkastukseen.
Laboratoriokokeiden jälkeen jouduin työterveyslääkärin vastaanottoon.
Hän kertoi kaikkien veriarvojeni olevan pahasti vialla ja määräsi välittömästi keskussairaalahoitoon. En saanut edes mennä sinne enää omalla autollakaan.

Reisu kesti viisi viikkoa, määrättiin insuliinipistoksia monasti päivässä ja todettiin diabeteksen aiheuttama munuaisten parantumaton vajaatoiminta.

Munuaistoimintaa ryhdyttiin hoitamaan vatsakalvodialyysin avulla (PD-dialyysi). Letku kävi mahasta ja joka yö ”yökone” ajoi lävitseni hoitoliuosta tuollaiset 18 litraa.
Tätä kesti noin viisi vuotta.
Sitten jouduttiin menemään veridialyysiin (hemodialyysi) kolmesti viikossa keskussairaalassa.

Koetin kuitenkin hoitaa vielä opetustyötäni PD-dialyysin kestoaikana.

Erään matematiikan kokeen jälkeen, joka tosin meni luokalta huonosti laiskottelun vuoksi, eräs vanhemmista oli soittanut apulaisrehtorillemme. Koe käsitti kokonaisuudessaan vain oppikirjassa olevia tehtäviä, jotka olin ilmoittanut kuuluvan kokeen piiriin.

Koska soittajalla sattui taas olemaan sopivan suuri kengännumero häntä tietenkin uskottiin ilman minun kuulemistani. Sen sijaan sain apulaisrehtorilta mojovat haukut!

Tämä riittikin sitten jo minulle. Menin työterveyshoitajan vastaanotolle ja ilmoitin, että en enää jaksa tällaista. Olin taas keskussairaalassa parisen viikkoa, kunnes siellä minua hoitava lääkäri kirjoitti eläkepaperit.

Monia pieniä asiaan negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä jätin vielä kertomatta, vain pahimmat pääkohdat otin esille.

Tämän päivän oppilaiden kanssa olisi kyllä tullut juttuun, mutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta monet heidän vanhemmistaan oli aivan mahdottomia.



Jos jollakulla on halu opettajaksi, kehoitan harkitsemaan moneen kertaan ja todella syvällisesti.

Omien kokemusteni jälkeen en ainakaan suosittele moista ammattia!



Vajaa pakkaus