tiistai 22. helmikuuta 2011

MURREJUTTU




Ko mää oli ensimäise kerra elävis kuvis



     Mää oli sillo tuall Isos-Heikkiläs piikan ko ensimmäiset elävät kuvat tuli siihe kaupunkii. Mää muista se valla hyvi. Samas Heikkiläs oli sillo trenkin Juusapsonni Jooseppi. Ja  Jooseppi tuli minu tyäni yks pyhäehtoo ja sano ”Oi Fiinu kulta, ko sinn o tullu semmossii kuvvii jokka oikee kulkee pitki seinää.” No mää ihmetteli kauheesti ett millai se voi oll mahrollist. Mutt Jooseppi sano ett mennää ny kattomaa. No mitäs tuast, me lährimme.
Ko me pääsimme sin en tiär mikä se paika nimi oli mis me seisoimme ja kattelimme semmost kuvvaa ko yks flikka ja poika halas. Oi voi sanoi mää. Mennää ny sisäl kattomaa jos siäl kulkee nua kuvat konnei ne täs näy liikkuva.  Mennää vaa sano Jooseppi. Samas Jooseppi harppas erell ovest sisäl ja mää meni kintereil koval touhul.
No mee piti men suaraa päät sisäll, mut ovel seiso yks ja sanoi: Ostakaa klappu kans. Me vahtasimme ympäri huonet ett mis semmone paikka o mist niit klappui saa.
Juu, seinäs oli semmone piäni neljäskanttine läpi ja siäll näky yhre ämmä knuppi.  Jooseppi tuuppi ihmisii pois tiält ja meni sen muija viäree ja sanoi: saanko mää 2 klappuu ton takahuaneesee. No, muija anto ja ne makso viiskolmatt pennii kappale. Jooseppi tuuppi taas ihmisii pois tiält ja tuli minu tyäni. Mää seisoi sill aikaa ovisuus ja oroti Jooseppii.
Juu, me menimme sitt sisäll. Ja mitä mar. Siäl oli järjestetty sillai ett miäste ja naiste täyty men eri pualell istumaa. Kyll minnuu harmitti ko mää luuli pääseväni Joosepi viäree ja mitä mar, minu täyty men valla eri puolell. Mutt mää istui siäll sit tyyriinäni. Ja ei kulunu pitkääkää aikaa ko Teemperi Huldriika tuli mar mu viäreeni istumaa ja me pauhasimme siin yht ja toist, ja vahtasimme ympärillemme ett mist seinäst ne kuvat sit mahtaa alkaa kulkemaa. Me ihmettelimme ett minkätähde tämä laate ei lainkaa oll tasane. Ko peräpuolest huanet penkit oli paljo korkeemall ko erest.
Kuules sano Hulriikka minnuu. Meil o yhtkaikki kohnot paikat! Ei sunkaa tästä mittää nää. Eiks kuvat mahr tual etuseinäl kulkee ko siin näkkyy olevan tommone neljäskulmane valkone rääsy. Eiks ne mahr tul siihe rääsy pääl. Kyl mee täytyy men etumaisee penkii kos siäll viäll näkkyy oleva tillaa.
No me lährimme ja menimme etupenkkii.
Siin me taas istuimme ja pauhasimme että mistä ne kuvat mahtaa näkkyy ensi.
Voi heikkari sentää, sillo sammu valkeet. Sillokos mul tuli hätä ett mis se Jooseppi mahtaa oll ja mitä tääll ny näkkee ko valkee sammutettii. Kyll meit harmitti Hullriika kans ko sentää lährimme lainkaa tän, kylmar sitä olis saanu kotonaki pimmees istuu. Ja konnen mää sit viäl nähny mis Jooseppi oli.
No katos ny sano Hulriikka ja mää vahtaa taakseni.  Ei, älä sin katto, katto ton ettee ny, siäll o jo kuvvii. Ei tua mikkää kuva oll, sanoi mää. Siin seisoo ihmine, mutt kui se naama noi kanttine o, ja kui se tollai tärisee. Ny se praaki lähti kulkemaa ja sitä vastaa tuli toine ihmine. Ne otti toistes kässii kii, kylmar ne sano päivää. Sitt ne alko käymää nattii. –En mää ymmär, siihe tuli taloi ja kaikkii puit ja em mää tiär mitä siihe mahto tulla ja millai ne siin pysy. Hulriikka sano, ei sitä nää mist ne tullee ko tääl kerra o pimmee.
    
     Yhtäkkii toine niis ihmisist meni yhre puska all piiloo ja se toine raukkaparka ei löytäny sitä vaik se haki sit nii kovi. Minu tuli jo ihan surkeeni sitä toist ja samas Hulriikka pukkas minnuu kylkee ja sano: ”Antaas ny oll kuikavva se hakkee enneko  löytää”. Mut enempää mää en ennää kärsiny. Minnuu harmitti nii kovi ko sai istuu pää takakenos, ihan niskasuanet puuttu ko nii mää vahtasi ylös seinää. Ja mää huusi sotaäänel ja näyti etusormellani et hei kuule, se toine o siin puska al piilos. Mutt ei se ottanu kuulevii korviis minu puhettani mukko haki vaa.
Oh-hoh sanoi mää ko yht´äkkii tuli valkee huaneesee. Mää ja Hulriika syynäsimme just hartaasti jos siin seinäs näky mittää jälkii ko siin oli nii montaa sorttii ollu. Emme sitä täst nää, mennää kattoo viäree sanoi mää. Ja juur ko me nousimme ni sillo taas sammu valkee. Ei auttanu muu ko vahrat taas. Ja sitä pellii sit oli ett taas sammu valkee ja taas tuli valkee. Sit vihro ko oli pimmee ni seinäs luki ”loppu”.
Taas tuli valkee ja ihmiset lähti pois. Mää kattoi kovi ett mis Jooseppi mahto oll. Ja juu Jooseppi hyppäs toolilt toolil ja tuli suaraa minu tyäkseni ja sono ”Joks uskot ett tääl oli semmossii kuvviii ko kulki?”
Me menimme käsiväärää Joosepi kans kottii ja sitä mää ihmetteli konnei se ihmine hakenu sitä toist siit puskast, ko mää ilmanki näyti ja sanoi.
Mut Jooseppi sano ettei niil saa mittää puhuu. Et täytyy oll ihan nii hiljaa ko kirkos. Ja kyl mää se nii miäleeni painoi etten mää koskaa ennää puhunu ko oli kattomas kuvvii.


perjantai 4. helmikuuta 2011

Viikon vinkeät

*  Olli Rehn tarkasteli keskustapuolueen puheenjohtajakilpailua ja sanoi:
   - Tuohan on aivan yhtä tyhmää kinaamista kuin se, että kumpi oli ensin, muna vai kana.
   - No mistä sinä tiedät, kumpi oli ensin? kysyi Mauri Pekkarinen.
Rehn sanoi:
   - Ei tietenkään kumpikaan. Ensin oli tietenkin kukko, kyllähän sinun kepulaisena se pitäisi tietää.


*   Kauppias Keskinen nousee filosofina Matti Nykäsen rinnalle:
   - Olen todennut, että rahalla ei saa rakkkautta, mutta se antaa kyllä huomattavasti paremmat neuvotteluasemat.


*   Tv-julkkismorsian oli menossa naimisiin tosi-tv-tähden kanssa ja kertoi:
   - Olimme vihkipapin luona keskustelemassa häistä. Meidät päätettiin vihkiä  pienessä kirkonkylässä, jossa kesäpaikkamme on aina ollut. En tiennyt, että pappi oli vahvasti lestadiolainen. Hän kysyi meiltä mitä mieltä olemme seksistä ennen vihkimistä.
Mieheni vastasi asiaa sen kummemmin ajattelematta:
   - No, eikö se ole vähän noloa tässä kirkossa kaikkien edessä ja sehän pitkittäisi koko toimitusta


*   Mikä on Jaska Jokusen tärkein tunnuslause?
   - Rakastan ihmiskuntaa, mutta en voi sietää ihmisiä


*   Vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliaiselta kysyttiin:
   - Miksi sinä vastustat ydinvoimaa?
   - No minun mielestäni ydinvoima sisältää pelottavia tulevaisuuden kuvia.
   - Mitä mieltä olet ydinpommista?
   - Olin aikaisemmin sitä vastaan, mutta nyt perehdyttyäni paremmin Lähi-Idän ihmisten ajatteluun, olen varma, että se on ainoa ratkaisu siihen ongelmaan, että maapallo pääsee heistä eroon.


* Nykäsen Matti oli ryypännyt taas rahansa ja oli pankinjohtajan luona sanoen:
   - Mä olen nyt ihan auki.
Pankinjohtaja kysyi:
   - No mitä tarkoittaa ihan auki?
   - On niin persauki, ettei edes pieru pysy sisällä.


* Kun tyttö näki kyykäärmeen luikertelevan pihalla, hän huusi:
   - Äiti, täällä on häntä ilman koiraa.


*  Jukka Puotilalta kysytään kaikenlaisia kysymyksiä. Yhdellä keikalla joku huusi yleisöstä:
   - Kuules koomikko, selitäpä, miksi lapset imevät peukaloaan.
Puotila mietti hetken ja totesi:
   - Oletko koskaan maistanut lastenruokaa?




(ISBN 978-951-20-8257-5)

lauantai 29. tammikuuta 2011

Lyhyesti virsi kaunis

* Miksi kaikki väittävät, että oopperoissa on aina kurja loppu?
   Kaikki minun kaverini ovat aina onnellisia, kun ooppera loppuu.


*Lääketiede määritteli kankkusen uudella tavalla:
   - Krapula on tila, joka valtaa aivot, jos niitä ei edellisenä iltana käytetä mihinkään järkevään.


*Mitä erikoista on Ahvenanmaalla?
   - No 20 000 ihmistä ja vain kahdeksan sukunimeä.


* Italiassa ei ole yhtään Jehovan todistajaa, koska Italiassa yleensä kaikki, jotka todistavat, pääsevät hengestään.


* Afrikasta tulee huomattavan paljon huippuluokan pitkänmatkan juoksijoita. Mikä  oli tärkein syy ja paras valmentaja, kun etiopialaiset oppivat juoksemaan todella lujaa?
Vastaus:   Nälkäinen leijona.


* Mitä Sofi Oksanen vastasi Matti Rönnille, kun Rönni ilmaisi kohteliaasti, että olisi kiva päästä sinun housuihisi.
 Sofi katseli Mattia ja sanoi:
   - Kyllä minulle riittää, että niissä on yksi persereikä.


* Neljä kymmenestä yli 50-vuotiaasta kärsii peräpukamista.
   Merkitseekö se sitä, että joku nauttii niistä?


* Raha puhuu, mutta minulle se useimmiten sanoo vain hyvästi, totesi vaimo.


* Matti Nykänen:
   - Ruotsi olisi tosi komea ja kiva maa, jos ei seillä olisi noita ruotsalaisia.


* Miten saat Itäkeskuksessa täynnä olevan monirotuisen baarin tyhjenemään?
   - Astut sisään ja sanot: Meillä oli nyt tarjolla viisi työpaikkaa reippaille nuorille miehille.


* Mitä eläkettä tietyt sosiaaliset vähemmistöt ja heimot nauttivat?
   - Työhaluttomuuseläkettä.


* Lappalaisilla ja perussuomalaisilla on reilu meininki. Heidän mielestään sekä pedoista että pedofiileistä voisi maksaa kunnon tapporahan.


(ISBN 978-951-20-8257-5)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kekkosestakin on laajalti kirjoiteltu


Kekkosen virka-aikana käytettiin kaikissa valtionhallinnon vessoissa Nokian kaksoiskreppiä. Valtion tilintarkastajat tarttuivat yksityiskohtaan. Rullat olivat kalliita, ja maa oli vähävarainen. Kaksoiskreppimääräys oli kuitenkin tullut presidentiltä itseltään, joten tilintarkastajien esimiehen piti soittaa Tamminiemeen.
    Presidentti hermostui.
-         Pitäisihän teidän tietää, että kaksoiskreppi on aivan välttämätön! Neuvostoliitto haluaa kopiot kaikista valtioneuvostossa käsitellyistä papereista.



Huolestunut rouva seurasi olympiamiesten sauhuttelua kentällä ja kysyi urheilun tukipilarilta Lauri ”Tahko” Pihkalalta, saiko urheilija polttaa.
-         Parempi urheilla ja tupakoida kuin pelkästään tupakoida, kuului vastaus.

   Tupakansavua Tahko ei sietänyt. Kerran hän istui pienessä huoneessa, jossa moni sytytti savukkeensa jo ennen kuin puheenjohtaja oli avannut kokouksen. Heti nuijan kopahdettua hän pyysi puheenvuoron.
-         Herra puheenjohtaja, kun minä en polta, pyytäisin saada luvan pilata tämän huoneen ilmaa piereskelemällä.
Lupaa ei tullut, mutta savukkeet sammuivat.




Alatuvan Arska meni apteekkiin, ojensi farmaseutille omalääkärin kirjoittaman reseptin, odotti tovin ja sai verenpainelääkkeensä. Hän vilkaisi pakkauksen kylkeen kiinnitettyä annostelu-ohjetta ja sanoi:
-         Ei tämä enää onnistu.
Oli farmaseutin vuoro ihmetellä.
-         Siis tämä. Arska sanoi ja osoitti ohjetta, jossa luki: ”Kolme kertaa päivässä synnin jälkeen.”





Vetelissä vietettiin kantelenero Kreetta Haapasalon kuoleman muistojuhlaa. Päätilaisuus pidettiin ulkona kirkonmäellä, ja paikallislehdessä oli tiedotettu etukäteen:”Tilaisuudessa puhuu kirkkoherra, sateen sattuessa kappalainen.”
    Seuraavalla viikolla lehti saattoi kertoa:” Sää oli kaunis, ja tilaisuudessa puhui kirkkoherra. Muu ohjelma oli arvokasta.



(ISBN 978-951-584-879-b)

tiistai 18. tammikuuta 2011

Vanhaan hyvään aikaan

   Kun purjelaiva pitkän rupeaman jälkeen rantautui Rio Gallegosin kaupunkiin Santa Cruzin rannikolle, kapteeni piti miehistölleen puhuttelun:

   - Merimiehet! Kun te nyt menette maihin, pitäkää visusti mielessänne, että Argentiinan tytöillä ei ole mitään sellaista, mitä teidän oman kotimaanne tytöillä ei olisi.

   - Tiedetään, tiedetään, miesten joukosta kuului. Seurasi levotonta kuhinaa, ja sama ääni jatkoi:

   - Mutta se on niillä täällä Argentiinassa.

  Kapteeni ei ollut kuulevinaankaan vaan jatkoi:

    - Ja sanokaa, miehet, tiedättekö mitään kamalampaa kuin se, että tuhlaa vaivoin ansaitsemansa palkan viinaan.

   Taas kuului mutinaa miesten joukosta:

   - Tiedetään, tiedetään.

   - Ja mikä se sellainen voisi olla?

   - Jano.


(ISBN 978-951-584-879-b)

lauantai 15. tammikuuta 2011

Vanhan isännän näkemys

-Takalan vanhaemäntä Senja makasi kuolinvuoteellaan. Oli laitettu jo renki hakemaan pappia mummun luokse. Pikkutenavat pitivät kuitenkin tuvassa sellaista mekastusta, ettei kuoleva saanut sen siunaamaa rauhaa. Hän vääntäytyi sängystä, kouraisi pitkän leipälapion ja lähti hätyyttämään kakaroita pihalle.
   Porstuassa hän törmäsi pappiin, joka säikähti pahan kerran ja änkytti:
   - E-eikös teidän pitäisi olla kovasti sa-sairaana?-

   -Pitäisi. Mutta kun noilta saatanoilta ei saa edes sairastaa!-

   Kirkonmies istuutui penkille ja sanoi, että Senja oli niin paljon elämässään nähnyt, että puri nyt vain hammasta ja koetti kestää.

   - Mitä perkelettä minä puren? Kun on molemmat hampaatkin yläleuassa.


   Senja sitten kuoli ja hautajaisia järjestettiin. Pappi saatui taloon uudestaan, sillä kertaa lohduttamaan leski-isäntää:   - Siellä se Senja-emäntä ja enkelit kilvan lauleskelevat ja soittelevat taivaan ilossa.

   - Laulelevat, laulelevat, vanha isäntä tuumasi värittömään tapaansa.
   - Mutta vain niin kauan, kun oppivat tuntemaan hänet.
   Kun ruumista sitten vietiin surusaatossa hautausmaalle, tien varteen sattui naapurikylän eukko, joka ei ollut kuullutkaan  Senjan kuolleen.   - Ja kuka meistä on päässyt ikuiseen lepoon? hän kysyi hurskaasti ja risti kätensä.

   - Minä, vanha isäntä rykäisi.

   - No mutta, ihan totta, eukko loukkaantui.   - kuka on kuollut?

   - Kai se on tuo, joka tuolla arkussa makaa.


(Nauru päivässä )
  

tiistai 11. tammikuuta 2011

Tie terveyteen

   Varsinkin Itä-Suomessa on kovasti koetettu tutkia, miksi niin monet suomalaiset menehtyvät erilaisiin sydänsairauksiin. Nyt on löydetty jonkinlaista valaistusta tähän ongelmaan. Aivan viimeaikaisissa tutkimuksissa on nimittäin todettu, että

   - japanilaiset syövät hyvin vähän rasvaa ja heillä on huomattavasti vähemmän sydänsairaukisa kuin suomalaisilla

   -   ranskalaiset taas syövät hyvin paljon rasvaa ja juovat hyvin paljon punaviiniä, mutta heilläkin on huomattavasti vähemmän sydänsairauksia kuin suomalaisilla

   - japanilaiset puolestaan juovat hyvin vähän punaviiniä, mutta kuten todettu, heillä on huomattavasti vähemmän sydänsairauksia kuin suomalaisilla


   - italialaiset taas juovat ihan älyttömästi punaviiniä ja heillä on huomattavasti vähemmän sydänsairauksia kuin suomalaisilla


   - saksalaiset sitä vastoin syövät runsaasti rasvaa ja juovat tolkuttomasti olutta, mutta heillä on huomattavasti vähemmän sydänsairauksia kuin suomalaisilla


   Tutkimukset osoittavat vääjäämättömästi, että on ihan sama. mitä syö tai juo. Suurin syy suomalaisten suuriin sydänsairauslukuihin on siinä, että suomalaiset puhuvat suomen kieltä.


(ISBN 978-951-23-5281-4)